Kesä oli kivasti kesken,
kun tapasin pirteän kesälesken,
joka tarmonsa minuun tartutti,
ja kokemuksia kartutti.
Ei haitannut lähiön pölyävä katu,
oli loma kuin kaunis tuhkimo-satu,
jota itsellein koskaan en oottaa voinut,
vaikka toisille nuo sävelet usein on soinut.
Olivat naapuritkin poissa sopivasti
romanssimme loppuun asti.
Aika tuo oli niin täydellinen,
että haikeana huomasin loppuvan sen.
Vielä yhdessä kuunsillan
katsoimme viimeisen illan.
Olimme ainoat ihmiset rannan.
Melkein hautauduin sekaan valkean sannan.
Niin ihanan aito
oli rakastamisen taito.
Ulla-Maija Mantere
