Koira silmiin katsoo ja anoo,
sen katse minulle sanoo:
”Syöt itse juustoa ja makkaraa,
enkä minä saa ollenkaan!”
Ja kun en tajua vieläkään.
minua tassulla läpsäistään.
Ohimennen korvani nuolaistaan,
samalla ruokapöytä tarkistetaan:
OK: jos et itse anna, niin voinhan minä nuo itsekkin ottaa,
no, ehkä se vähän paikkoja sottaa,
mutta minäkin tahdon syödä aamiaisen.
olen kyllä sen arvoinen!
Ulla-Maija Mantere
