Kun puhutaan luottamuksesta parisuhteissa usein keskustelu tuntuu pyörivän lähinnä siinä, voiko suhteessa luottaa siihen ettei kumppani petä. Pelaako kumpikin monogamisen suhteen sääntöjen mukaisesti? Onko luottamuskeskustelu aidosti näin alhaisella tasolla? Onko vakaalla pohjalla olevassa parisuhteessa aitoa, syvää luottamusta se, ettei joka baarireissulla tarvitse epäillä kumppanin uskottomuutta? Vai onko luottamus kuitenkin jotain syvempää ja enemmän arjessa mukana kulkevaa konfliktien vastalääkettä? Puhutaan myös parisuhteen "ideaalista" ja miten parisuhde parhaimmillaan tekee meistä jopa parempia ihmisiä.
