An attempt to make a simple, straightforward rock song with simple, openminded lyrics with no any kind of "deeper meaning" of symbolicism. Not an easy task when you are not having any trust in the idea of the lyrics or the song as a whole:
Ajatukset alipalkatulla lukossa
lyijynraskas on palaveri alla
kevään ylityöputki jo tukossa
tukoksen huuhdon alas politiikalla
Mieli manalaan halajaa
liekkien nuolemaa mustaa lihaa palavaa
vihasta kihisevää lihasta kuolevaa
tirisevää, kärisevää kaunan nuolemaa
Kuinka pitkälle voin ponnistaa
tyhjän päältä näytön ääreen nuokkumaan
mitä tapahtuu jos ei kumpikaan
järki tai sydän tahtoa saa taipumaan
Valuu silmiin ja korviin jo veri
suussa maistuu seuraavan viikon sepeli
Hiukset päästä palaa, tuhkaksi harmaantuu
kieli paisuu, kuivuu suu
Ajatukset ikiyössä ympäri ravaa
esiintymislavaa
unohtunutta puhetta
tärisevin hyppysin
ta-ta-ta-ta tavaa
Kipu kivistää, kipristyn kitisten kippuraan
kutistun, kurjistun, - kuolen
revittyjen lapsuushaavojen
paakkuuntunutta verta - nuollen
Täynnä rohkeutta mieli on
tahtoisin hetken edes olla peloton
taipumaton vastaan ikuinen
turhana jatkuu taistelu tauoton
Ajatus elämän kauneudesta viiltää kuin veitsi
haavaa rumuuden lihaan, uppoaa, katkeaa peitsi
seison aseettomana unohdettuna voittajana
nilkutan, vilkutan vaihtoon rampana, sokeana
Suuret ikäluokat pyörivät, kiljuvat, kolisevat, ulisevat jo haudoissaan
häpeänkarvaalta haisee vielä pitkään ilma hautuumaan
et saa yövartiossa nukahtaa, et Pitkällä Marssilla väsähtää
elämä on työtä päivät, yöt unettoman uneksiessa elämää
Eliitti seuraa yläparveltaan kiihdytysajokilpaa kiihtyvää
irronnut rengas tai pari pientareella tien ohitseni jo kiihdyttää
Vaan ei ole Suomi-laivaa joka hitaasti kääntyisi suunnassaan
joukko rääsyläisiä räpiköimässä märkinä pelastuslautoillaan
Irvikissojen lauma käskyttää metsien villi-ihmistä
joka metsänsä hakkasi pois eikä enää kasvojaan erota peilistä
Minä, älykkö kompuroin kantoihin korkeisiin muidenkin hullujen edestä
luovutan hikeni, järkeni, hiukseni, hampaani heimoni verestä
Kuinka pitkälle voin ponnistaa
tyhjän päältä näytön ääreen nuokkumaan
mitä tapahtuu jos ei kumpikaan
järki tai sydän tahtoa saa taipumaan
Vuori taakkana selässäni on
tahtoisin edes hetken olla tahdoton
kaatuvana puuna erämaan
epäonnistua ilman päivää seuraavaa
