Voin jäljittää
kaavaa
joka johtaa neljänteen ulottuvuuteen
menneeseen ja tulevaan
aineen sisään
Planckin vakion väleihin
Voin kirjoittaa luvun
joka suurempi on kuin maailmankaikkeuden
atomien määrä
ja uskotella: muistan, siis ymmärrän sen
Elämä on
kolmen kappaleen ongelma
potenssiin tuntematon
ja kolmekin on jo mahdoton
Bifurkaation piste on tässä
elämässä
sen jokaisen askeleen kohdalla
ja valinnan
joita teemme havaintojamme enemmän
Lopulta kun dataa kiduttaa
se tunnustaa vaikka miljoona kertaa
kun kaikkien alojen asiantuntijat
tapahtuneen roippeita perkaa
kertovat jälkeen päin
se tapahtui syystä, että näin
vaan kun menneeseen katsoo, ei mennyttä nää
tämä huomaamatta jää
Ja jossain odottaa Valkoinen Maa
vaanien ilmastomallien taustalla
kuin merkityksettömänä kohinana
epätarkkuutena, sattumana
Tai jokin muu tapahtuma
ilmestyy kuin tyhjästä
kun redundanssin tanssin vain nään
ja sitä tuijottamaan jään
Maailma sumenee
mieli rauhoittelee itseään
etsien liikkumatonta
rantaa informaatiomerellä
käsitys paikasta häviää
liikunko minä vai maailma
syytä ja seurausta
en osaa erottaa toisistaan
Vinhasti pyörittää häntä koiraa
sen jahdatessa itseään
selittämätöntä selittää
selittämällä selitystään
kaavat ja yhtälöt pitenevät
havaitsijan pinna lyhenee
tehokkaampia myllyjä tarvitaan
jauhamaan kaikkeudesta makkaraa
Monimutkaiset mittarit tuottavat
yksinkertaisia lukuja kun
konehuoneessa raatavat tietäjät
purevat kyntensä pois miettiessään
miten saada luvut tottelemaan
tämänkertaista kapteenia
Ei ole väliä kysymyksellä
kunhan vastaukseen voi hän samaistua
eikä tarvetta ymmärtää
ihminen tahtoo pohjimmiltaan
vain uskoa
että tilanne on
hallussa
