To the deep end - The root of all evil. Slava Ukraini (and for all those who oppose).
Greta
Tuli isä, pyhä henki pinnalle Äiti Maan
siementäen neitsyenkin miehisellä kunnollaan
Nainen vaietkoon seurakunnassaan
paitsi naisista ne jotka käskevät vaikenemaan
Tahdon virta alkoi myllynkiveä pyörittää
Raivaamalla, polttamalla maa hedelmöitetään
Tuosta kyntö, tuosta kylvö, tuosta touko kasvamaan
tuottamaton tarpeeton on, voimalla maa hallitaan
Tänne tie isiemme johti
johti romahdusta kohti
valloittaja kaiken otti
pakkolunasti ja osti
Jalkain alla marto maa
elää vain jos elättää
kasvaa vain jos kasvattaa
säilyy vain jos säilyttää
Velhonaisen älä salli elää
älä salli myrkynkeittäjän
parantavat yrtit maasta kerää
tuulen kuiskeen ymmärtää
Katse joka koskettaa
ei tappaakseen vaan parantaakseen
puhuu kuutamoiden kieltä
ei satuta vaan lohduttaa
Te jotka istutte keskellä tietä ja patoatte
liikenteen virtaa
te jotka tahdotte luonnon vain olevan
ettekä laske sen lunnaiden hintaa
te jotka puhutte puolesta Maan
nousette vastaan sen valloittajaa
ei joukossanne pelottavampaa
kuin nainen kuin koski, villi ja vapaa
Nyt kun voima kompastuu itseensä
kaatuu planeetan pintaan
viimeisillä voimillaan Vanha Järjestys iskee
ristin Maan rintaan
Sademetsät poltetaan roviolla
villi kasvu savuna ilmaan
uppoavaan arkkiin talutetaan
elämä pitkin auringonsiltaa
Nyt kun mies joutuukin kohtaamaan
silmästä silmään
ilman huntua, burkaa, omistajaa
vaientavaa seurakuntaa
hengen itseään vahvemman
älyn joka nimeää maailman
pelko ja syyllisyys itsemme sisältä
pakenee se minkä perimme isältä
Tänne tie isiemme johti
johti romahdusta kohti
valloittaja kaiken otti
pakkolunasti ja osti
Jalkain alla marto maa
elää vain jos elättää
kasvaa vain jos kasvattaa
säilyy vain jos säilyttää
analysoi, kosketusta vältä
käske, älä keskustele
huuda jos ei puhe auta
piikki sieluun upota
Katsettani älä kohtaa
itkuani, nauruani
kurkkaa pelkojesi koloon
siellä asuu … kani
Roikkuvat suljetuissa saleissaan
kuvat avuttomat, mykät, pyhät
pöly laskeutuu kuin lumi päälle maan
pääsevät lepoon ja unohtumaan
teot kantavat aikaa sylissään
ohi menneisyyden, halki hetkein synkkäin
siemen itää jäljillään
luontomme lumen alta
kevääseen jo kurottaa
