It started some 100 000 years ago, somewhere in the great plains of Tanzania.... Lets just put the lyrics here:
Voiko aamun valo vielä kannatella toivoa
nousta tuuli tasangolta ilman pelon tuoksua
voiko käsi joka käskee vielä joskus silittää
kylvää kuoleman sijasta vielä kerran elämää
Tansanian tasangolta matkamme alkoi
epätodennäköisin mitä ollut ikinä
ei pysäyttänyt matkaa meri, ikimetsä, aavikko
pedot, nälänhädät, sodat, kulkutaudit, jääkausi
Satatuhatta vuotta kesti vaellusta
maailmanpalo jäljissämme tuhovanana
pysähtyä emme osaa, hiljentää tai taipua
roihu joka meitä ajaa tukahtuu vain lopussa
Jossain äärimmäisen kivun tuolla puolen
jossain äärimmäisen pelon tuolla puolen
jossain äärimmäisen vihan tuolla puolen
jossain äärimmäisen hädän tuolla puolen
Siellä häämöttääkö maa, joka meitä odottaa
avaa sylinsä kuin äiti joka lastaan rakastaa
jossa rauhoittua saa, nukkua unta sikeää
pelkäämättä hiljaisuutta joka pommiin nukahtaa
Ei ole turvallista viivytellä tässä paikassa
sillä piilo yksikään ei pysy pitkään salassa
on jatkettava pakomatkaa uuvuttavaa, ikuista
en paikkaa yhtäkään ehdi pitää kotina
Jos ei riitä tämä laakso, maa
katse kääntyy vuorten taa
Kävelijä kaiken saavuttaa
minkä pystyy kuvittelemaan
kaukaisen horisontin taa
Kävelijä laivoja rakentaa
jos ei riitä tämä maailma
suuntaa kohti uutta planeettaa
Jossain äärimmäisen kivun tuolla puolen
jossain äärimmäisen pelon tuolla puolen
jossain äärimmäisen vihan tuolla puolen
jossain äärimmäisen hädän tuolla puolen
Siellä häämöttääkö maa, joka meitä odottaa
avaa sylinsä kuin äiti joka lastaan rakastaa
jossa rauhoittua saa, nukkua unta sikeää
pelkäämättä hiljaisuutta joka pommiin nukahtaa
Jossain äärimmäisen ponnistuksen tuolla puolen
jossain äärimmäisen väsymyksen tuolla puolen
jossain äärimmäisen masennuksen puolen
jossain äärimmäisen turtumuksen tuolla puolen
Jossain uuvuttavan ahdistuksen tuolla puolen
katsoisimme taaksepäin, vaikka emme hymyillen
näkisimme, miten pitkään vaelsimme
miten mahdoton ja ihmeellinen tarinamme on
kaukaisimmalla rannalla havahtuisimme
matkasimme vasta lapsuuttamme
kasvukivut kamalat voimme jättää taaksemme
noustuamme viimein omille jaloillemme.
Vielä aion yrittää jotain
jotta voisit jatkaa
jälkeeni tätä
ainokaista matkaa
minä jään tähän
otan vastaan osani
ehkä pystyn hidastamaan
sitä mitä ei pysty väistämään
vaikka et toivoa saakaan
vaikka et toivoa saakaan
ehkä saisit lisäaikaa
ehkä saisit lisäaikaa
vielä vähän
lisäaikaa
arvokasta
aikaa
