A Forest. Hopefully my last effort with this decayed, snap-crackle-pop, ten years old computer & out-of-date equipment. And maybe I should get my over aged ESP maintained for a first time. And change the strings...learn to play and sing. Oh, so much to do, so short a life.
Askelin raskain kaupunkiaroa käyn, koditon
puuttuvan paino raskaampi kaikkea korvaavaa on
värien liike taustalla jatkuva, tauoton
Häviää rytmiin kahleiden kalina kuulumaton
On siellä jossain kätköissä sammalen, jäkälän kruunaaman puun
asuu kolossaan metsän luurankojen, virrassa mahlan ja kuun
höyrystä, usvasta kiehuvan lähteikön kietoutuu silmät ja suu
naisenkasvoinen, menninkäisääninen uniin jo muodostuu
Sisältä kiven, betonin, asvaltin, teräksen
salaisuus puuttuu, ei kätkeydy kulkija näkymätön
tuetta kaatuu, kyllästetty puu oksaton, juureton
rakenteet ontot ja terävät tyhjiä kaikki on
On siellä jossain kätköissä metsien, huomassa tunturin, suon
Helmassa valon ja helmassa pimeyden elämä elämää luo
itiösateessa syntymän, kuoleman jatkumo muodostuu
rinnakkain, limittäin, lomittain, sisäkkäin kantava vahvistuu
Kesytetty ihminen on, oljista, langoista värikäs, eloton
irtileikattu paperinukke, tuulien vietävä, elossaan avuton
tahdistin, joka sydäntä piiskaa, tahdissa pakon ja tahdissa viihtymisen
lakkaa lyömästä, sydäntä syömästä kun astun alle ja sisälle ikuisen
Kohdattava täällä itsensä on, tyhjän ja puuttuvan katseen alla
hiljaisuus on lahjomaton, muukalaisena olo kuin alastomalla
silti pitkään niin viipyä aion, unesta herätä taivasalla
metsässä ohut ja kevyt on niin syyllisen mieli syyntakeettomalla
Solmii päättymätöntä lankaa, säikeiksi säikeiden lomaan
runsauttaan mukanaan kantaa, jalkapohjiini yhdistää maan
tyhjä täyttyy lähteestä jota aura ei saa kuivumaan
Joka kevät kun palaan, muistan:
en lähtenyt milloinkaan
