Ei tullut kesää ollenkaan, ei oikein kevättäkään
ei mitään mikä helpottaisi jälkeen talven ankaran
aurinko kylmä, etäinen, päivät hukkuvat himmeään
liukenevat musteisina pisaroina hämärään
Poluilla, metsäteillä ei raatonakaan selviä
kauhujen kulkureiteillä kulkee vain kuolema
toraisaa viljaa syödään, jos syödään olleenkaan
elävän kosketus lupaa kuolemaa
pukamia, paukamia, paiseita ja sssukasia
ei enää matkaajia jäiden saartamiin satamiin
Kun jättiläinen haukottelee, röyhtäisee
hävityksen kauhistuksen suusta henkäisee
laidunnurmi korventuu, kuihtuu, harmaantuu
karja ruostuu jaloilleen luurankosateeseen
Kaikki mitä olevaksi tiedetään, on vain sattuman sanelemaa
armoa välissä jättiläisen murskaavien askelten
Tamboran, Toban ja Deccanin, Santa Marian, Pinatubon
Vredefortin, Barringerin, Tunguskan ja Yukatanin
Kuivuudet, tulvat, hautautumiset, tukehtumiset, keittymiset
Jäämme alle kolossaalisen mustan joutsenen
Gordionin solmu merivirtain purkautuu
merenpohjan metaaniklatraattivuorijonot sortuu
mittakaava liian hämmentävä käsittää
kun väistämätön liikkuu, aikakaudet liikkuu mukana
Ordoviki, Devoni, Permi, Trias ja Jura, Tertiääri
takaisinkytkentämekanismit lukittuvat irreversiibelisti
Taivaanranta vuotaa verta jo kuudetta kuukautta
mitä se synnyttää
käärme kiertää aurinkoa
sen musta ruumis kietoutuu alati tiukemmalle
marmori taivaan murtuu, mätää tihkuu halkeamista
Sydämessä lopun raskaus, jokin imee ilman keuhkoista
pelkään, että kaikkeen vastaus kuplii jo merenpohjassa
en tahdo enää herätä, en tekojani kohdata
pitkä varjo oviaukossa
me olimme niin väärässä
