Katse lipoo maisemaa
kaiken skannaa gammasäteillään
halkaisee vuoret ja kukkulat
todellisuuden saranat
meren taivaaseen karkottaa
tuliaavikoiksi erämaat
sen nälkää ei voi sammuttaa
pala palalta nakertaa
Ei elämä lopu sittenkään
merenpohjalla odottaa
vaikka ikuisesti
ei huomaa aikaa kuluvaa
tilaa on kiven sisällä
kuoressa Maan, niin syvällä
ettei ihminen
pelkkä ihminen
Nälkänsä ei kuten sudella
ei pidä saaliina, vaan jo omanaan
tahtoo omistaa, tahtoo kehittää
himoitsee sielua, hieman tehostaa
Jumala ei usko jumalaan
ateismiaan, vastuutaan
vaikka näkee autioon tulevaan
jatkaa vankkumatta kiskoillaan
Kuun pinnalla on jo elämää
ja ydinjätesiiloissa
mannerlaattojen väleissä
revontulten reunoilla
pitkin Kuolleenmeren pohjaa
biodieselaltaita
täydellinen kuivuus, kylmyys
Antarktiksen laaksojen
on lepoa korkeintaan
Me olemme uudistulokkaat, keltanokkia vaan
bakteerit painavat enemmän kuin kaikki muu yhteensä
emme voi tuntea niistä murto-osaakaan
hallitsivat eilen, hallitsevat nyt ja huomenna
Vaikka hajoaisi dna avaruuden kuumuudessa
ne pystyvät sen parsimaan jotenkin kokoon uudestaan
vaikka ne vangitsisi jää sata vuosimiljoonaa
pelkällä vesipisaralla vapauteen ratsastaa
Kuivuus, kylmyys ja lämpö maan
elämän ehdot asettaa
rikkiin, veteen virtaavaan
täyttävät lottorivejään
odottaen, sopeutuen
aikaan oikeaan tai väärää
yhä kauemmaksi työntäen
oletetun rajoja
Vaikka eivät sitä huomaa
eivät piittaa vähääkään
ne tulevat kuin ohimennen
meidät pois pyyhkimään
Metallien syöjät, vedynsyöjät
ydinjätteen, muovin hajottajat, lihan
meidät omassa pelissään lyövät
Skotofiilit, termofiilit jos ei riitä
gammafiilit
asidofiilit, barofiilit, deinikokit, halofiilit
aridofiilit, ekstremofiilit, ja mitä vielä, mitä vielä
multiresistantit tulevat, tappavat meidät
apokalyptiset multipsykokokit
