The song is about the rampant populism in Finland and its side effects, including hate speech and other forms of harassment by adults on the internet.In Finland, the phenomenon is associated with a right-wing populist party, to which the song's title kind of refers:
Pienet vihreät feministit ohjaavat Marsista
mediaa vihervasemmistolaisten vallassa
tiedettä, taidetta, leikkelehyllyjä
kaikkea mitä en kannata tai kannatan
Työttömät tyhjäntoimittajat joita halveksin
silti hämmästyttävästi omaavat valtavan vallan
hallitsevat maailmaa, käsieni vapinaa
uhkaavat turvallista olotilaa sohvan pohjalla
Aina on puolensa valittava
erotettava mustasta valkea
viha elämän majakkana
polarisoitava koko maailma
Vastustan vaikka luonnonlakeja
jos niitä puolustaa Elokapina
Olen valmis vaikka itseni surmaamaan
jos Sanna Marin vain sitä vastustaa
Tietoa en osaa erottaa
mielipiteestä, iskulauseesta
pelkään tietää, siis tahdon vain uskoa
ja näen vain sen mikä vahvistaa uskoa
Aina on puolensa valittava
keskustelusta vääristää väittelyä
viha elämän majakkana
polarisoitava koko maailma
Ivallisuuden innoittama
katkeruuden ja kaunan kruunaama
viholliskuvani kehyksissä
pelolla maalattuna makaa elämä
Vastustan vaikka luonnonlakeja
jos niitä puolustaa Elokapina
Olen valmis vaikka itseni surmaamaan
jos Sanna Marin vain sitä vastustaa
Tietoa en osaa erottaa
mielipiteestä, iskulauseesta
pelkään tietää, siis tahdon vain uskoa
ja tiedän vain sen mikä tukee tätä uskoa
Suomineito, käsi poikki hakattuna ojaan loikki
lumihankeen ajettuna koska kehittyä koitti
lähden perään hillumaan, kirveen kanssa killun vaan
puuhun takas kiipeän, karvaa alan kasvattaa
itseäni tunnista en enää peilikuvasta
en langanpäätä löydä, koska triggeröidyn kaikesta
puhetaidon unohdin, siis öykkäröin ja öyhötän
hymyillä en osaa, joten katso kuinka irvistän
