Vajoan maahan, putoan ojaan
joudun eroon muista, tyystin oman onneni nojaan
katoan viereen, reikään valtavaan
ja kymmenen minuutin jälkeen etsinnät lopetetaan
En tajua muuta kuin tämän kovan sateen
kuin suuren yleisön pauhu, raikuvat taputukset
”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen”
sanoo opettaja lempeästi jälkeen kaasusumutteen
Osoitan mieltä, vastalauseen
Kuinka muuten olla uskollinen vakaumukselleen?
Minut on korjattu, eheytetty vaikka en rikki ollutkaan
ja pian räätäli Halme tapetaan taas uudestaan
