Kesäiltana jurrissa istuin miltei hengetönnä
olin eksynyt ja onneton, vaikka en sitä myönnä
olit jättänyt minut ja yhtään en voi sinua siitä syyttää
alitajuisesti kai tahdoin itseäni nöyryyttää
Vääjäämättömästi olimme kulkeneet kohti umpikujaa
rakkautemme ränsistyessä The Pogues soi päässäni lujaa
en käsittänyt kuinka suunniltaan käytökselläni sinut sainkaan
yön voima minussa vallan otti myös kirkkaaseen päiväsaikaan
Nyt konttasin pitkin hiekkateitä, ojassa välillä käyden
vakaana tavoitteenani, että saisin eteeni tuopin täyden
outoa kuinka niin janottaakin, vaikka juonut on viikon kuin sieni
mistä hyvänsä lisää vain saada voin, sinne on käyvä tieni
Kuin majakka etäisyydessä häämötti valo kutsuvasti
kohti kiintopistettä suuntasin kulkuni kiihkoisasti
vaikka läkähtymäisilläni läähätin, suuni vääntyi jonkinlaiseen hymyyn
ja voimanrippeillä viimeisillä harhailin sisälle hämyyn
Voi sitä riemua kun kolpakon pöytään kannettua sain
se nousi katonrajaan asti, ulvoin syvältä sielustain
piisasi seuraa sekalaista, kahjoja ja jokunen vajaa
monensorttista lipojaa ja selkääntaputtajaa
Kuin maanpäällinen taivas oli kapakan pöytä tuo
ja enkelit lohdun ja unohduksen viimein tulivat luo
aikani jossain toisessa ulottuvuudessa ihanassa unessa uin
kunnes lopulta havahduin
Vastenmielinen, houruisa pubi vieraassa kaupunginosassa, jukeboksissa Paranoid
pakokauhu pääni valtasi: täältä on päästävä pois
en muista saati ymmärrä, mitä siellä edes tein
ja kun ovelta taakseni vielä vilkaisin, nurkkapöydässä istui Shane
