Sulavan veden yläpuolella sijaitsevassa metsässä
nainen huojuu ja keijuu
tyttö häilyy, liukenee
Kevään sisaret ovat täällä taas
päättäväisyys hansikkaissaan
yhteistuumin sytyttävät suurennuslasilla sydämeni tuleen
Livumme hitaasti alas jokea
käsipohjaa kevättä kohti
valosta vammautuneina
Jossain kauempana koirat alkavat haukkua
ja äkkiä me tulemme maailman reunalle
Kuun pirstoutuessa taivaalla
he uittavat pimeyden kaupungin yli
kaiken tämän päätyttyä
sanat riittävät kertomaan
