Kätesi kurkottaa vasten taivasta
sinä olet pimeää ainetta
olemme olemassa
vain jossakin toisessa ajassa
Ja vaikka sinäkin olet alakuloinen
aina sydämellinen ja suloinen
oma kultaseni, pikku muru
sinussa asuu alituinen suru
Lyseon katolla
istumme sammalmatolla
en kerro sinusta kenellekään
tämä salaisuus pidetään yhteisenä
Tänä yönä muistamme kouluruokalan
vetiset perunat ja sitkeät lihapalat
suussa maistuu yhä aurinkoraaste
yllämme tähtien valosaaste
Kätesi kurkottaa vasten taivasta
olemme olemassa
vain jossakin toisessa ajassa
Suutelet minua ja nouset seisomaan
ylioppilaslakissasi, kauniina
sitten astut syliin
katon reunan yli
