Majakka
taivaansinessä hiukan harmahtavaa
betoniseinä
kaikuva kartano
minä olen tässä
elämäni on avaruuslaiva
matkalla
sinussa
Kuka käski sylkeä peiliä päin?
Siellä on vain harmiton kummajainen
joka ei kuule, ei kuuntele
se, vaikka näkee kaiken, ei puhu pahaa
Ulkona ulvoo vettä
riutuva makuuasento
niin ihanan tiedoton olo
Tämäkö suuri kauneus?
Silmät kiviä!
…ja sateen jälkeen on helppo hengittää
Tuoksuva maa
tuoksuvat puistot
me molemmat sulamme muodottomiksi
sitten maailma
voi olla sama asia
kuin sääresi
ja naksahtelevat nilkkasi
MARKO JOUSTE: kehärumpu, virsikannel, barokkikitara ja teorbi
JUKKA KOKKONEN: laulu
