Olit minun kerran kauan sitten
tai ainakin näen sen nyt näin
olinko silloin edes jälkeen lemmentöitten
hetken ajan, maatessamme vierekkäin
sellainen, mitä toivoit
sellainen, jonka palavasti tahdoit
jännittävä, hieman paha poika?
Vähitellen haaveet surkastuivat
syytöksilläni sinut musersin
perkeleeni sisällesi uivat
tuskani rintaasi pusersin
en koskaan tullut kysyneeksi
ja niinpä paljon epäselväksi jäi
asunnossa puhumattomuus
Yhteisymmärryksen vallitessa
eroamme ikiajoiksi
tai pariksi tunniksi
kaikki on taas kerran lopussa
ei ole enää tulevaisuutta
kunnes pyydetään anteeksi
Viivyttelemättä viskaamme sormuksemme jokeen
suoritamme julman ihmiskokeen
syöksymme taas maahan
pääsemmekö enää lentoon uudestaan
ja paljonko olemme valmiit uhraamaan?
Rakkauden puukko rintaan pistää
en enää tiedä mitään muusta, mistään
jätän murhaviestin jääkaapin oveen
lyön lemmen tikarin rakkaani poveen
