Valtavat vellovat vesimassat vyöryvät
päälleni ja sisään syvään rauhaan peittävät
olennot ihmeelliset minut ympäröivät
pimeässä en ole yksin enää ikinä
ja kuoro aloittelee laulua, ikivanhaa ylistyslaulua
Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä vielä puoliakaan
Vähemmän on asioille enää nimiä
vähemmän oikeita tai vääriä väittämiä
koordinaatit kadotin ja ajan hukkasin
kotiin enää milloinkaan en löydä takaisin
ja silti vatsassa vain kihelmöi
nyt olen rohkea, en enää epäröi
Kuljen pää pystyssä aukaisten tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä edes puoliakaan
Tämä on vasta eteinen
aula jonkin suurenmoisen
emme pääse vielä sisälle
vasta odotushuone
Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä edes puoliakaan
Edeltäkäsin menen
reittiä tunnustelen
meitä odottaa ihmeellinen
jokin suurenmoinen
Kuljen pää pystyssä aukaisten tien
paljon on tutkittavaa
koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on
emme tiedä vielä puoliakaan
