Tarpeekseni sain viimeinkin
juustokuvun riisuin päältäni
töpselin seinästä riuhtaisin
talutushihnan katkaisin
otin luvun, koukun leukaani
heräsin, utu hälveni
ja äkkiä aloin nähdä paremmin
Elämä pelkkää kiirettä, sisältöä vailla
tyhjänpäiväisiä rutiineja
hyödyttömiä liikkeitä luonnottomissa asennoissa
jokainen päivä sinnittelyä ja selviytymistä
ainoastaan velvollisuuksia
ja vastuuta, painostavaa ja uuvuttavan raskasta
elämä ei oikein vastaa tarkoitustaan
aion karata
Tähän katsomukseen sitoudun
tälle näkemykselle omistaudun
tämän periaatteen puolesta uhraudun
olen onnellinen ja iloinen
lämpö täyttää sydämen
saan enemmän kun turhasta luovun
