Marraskuun tiedeklubilla (28.11.2019) Finlandia-talon Café Verandassa tutkija Juha-Matti Granqvist kertoi haaksirikoista pohjoisella Itämerellä Tieteellisten seurain valtuuskunnan vastaavan tapahtumatuottajan Mandi Vermilän haastateltavana. Granqvist työskenteli vuosina 2016–2019 Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa, joka selvitti haaksirikkoja ja meripelastusta uuden ajan alun Itämerellä. Projekti sai alkunsa mielenkiintoisesta arkistolöydöstä. Tukholmasta löytyi täydellinen sarja 1700-luvun loppupuolella perustetun Pohjoisen Sukellus- ja pelastuskomppanian haaksirikkoraportteja. Komppanialla oli monopoliasema haaksirikkojen pelastustoiminnassa ja hylkytavaran kauppaamisessa Ruotsin kuningaskunnan hallitsemilla merialueilla. Sen Ruotsin kuninkaalle tekemistä raporteista löytyy yksityiskohtaiset tiedot jokaisesta komppanian tietoon tulleesta haaksirikosta ja hylkytavarasta.
Laivaliikenne pohjoisella Itämerellä kasvoi huomattavasti 1600- ja 1700-luvuilla, kun Länsi-Euroopasta alettiin tekemään yhä enemmän matkoja pohjoiseen. Aiemmin esimerkiksi viljaa, tervaa ja puutavaraa oli haettu Saksasta ja Puolasta, mutta kun tavara alkoi loppua, piti kauppaliikenteen valua yhä pohjoisemmaksi. Lisääntynyt laivaliikenne lisäsi myös haaksirikkojen määrää. Pohjoisen Sukellus- ja pelastuskomppanian raporteista käy ilmi, että vuosittain haaksirikkoja tapahtui keskimäärin kaksikymmentä.
Haaksirikon vakavuus vaikutti siihen, mitä hylystä saatiin pelastettua. Gotlannissa haaksirikkoutuneet alukset lipuivat usein rantahiekkaan, jolloin pelastettua saatiin koko laiva lasteineen. Helsingin edustalla laivat ajoivat tyypillisesti karille, jolloin pahimmassa tapauksessa laiva upposi kokonaan ja parhaassakin tapauksessa saatiin pelastettua vain osa lastista. Kaikkiin tärkeisiin satamakaupunkeihin nimitetyt sukelluskomissaarit ja sukellusrengit hoitivat käytännön pelastustyön, järjestivät huutokaupan hylkytavarasta ja raportoivat Sukellus- ja pelastuskomppanialle.
Tehokkaan ja organisoituneen pelastustoiminnan lisäksi haaksirikkojen hylkytavaraa on kerätty myös oman käden oikeudella. Ennen 1600-lukua rannikolla toteutettiin germaanista tapaoikeutta, jonka mukaan hylky kuuluu rannan omistajalle. Pohjoisen Sukellus- ja pelastuskomppanian saaman monopoliaseman jälkeenkin kiersi paljon huhuja hylynryöstäjistä, jotka pelastivat hylkytavaraa itselleen. Osan hylynryöstäjistä kerrotaan yrittäneen ohjata laivoja kareille väärien merkkitulien ja lehmien kauloihin ripustettujen lyhtyjen avulla. Totuuspohjaa näille tarinoille ei ole kuitenkaan löydetty.
Tiedeklubit kuuluvat Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) Tiedettä kaupungissa -tapahtumiin. Klubien ohjelma syntyy yhteistyössä laajan kumppaniverkoston kanssa. Syksyn 2019 tiedeklubien ohjelmasta vastaavat TSV:n ohella Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Lähikuva-lehti sekä Suomen merihistoriallinen yhdistys. Yhteistyössä on mukana myös Helsingin yliopiston Alumniyhdistys.
