Aikuinen joutuu usein tinkimään omista mielihaluistaan ja tekemään kompromisseja. Se kuuluu asiaan. Jotta voi olla osa yhteisöä, on pystyttävä näkemään omaa nenää pidemmälle. Sivistys on sitä, että osaa ottaa toiset huomioon ja mennä puolitiehen vastaan.
Kompromisseja tehdessä kannattaa kuitenkin muistaa tarkkailla, että kysymyksessä todella on kompromissi.
Kompromissi tarkoittaa sitä, että jokainen osapuoli joustaa ajan mittaan yhtä paljon, joko tietyssä asiassa tai vuorotellen. Tänään tehdään sitä mitä minä haluan, huomenna sinä saat päättää. Noin mutkat suoriksi vetäen.
Monesti kompromissidarwinismi alkaa kuitenkin jyrätä niin työpaikoilla, harrastuksissa, ystävien kesken kuin parisuhteissa. Kompromissidarwinismi on sitä, kun vahvemman osapuolen mielipide jää ajan mittaan useammin voitolle, mutta lopputulos naamioidaan osapuolten yhteiseksi päätökseksi.
Lopulta aviomies ei tunnista kotiaan omaksi, vaikka huonekaluliikkeissä on käyty yhdessä vaimon kanssa, tai työpaikalla yksi joutuu tekemään aina ikävimmät työt, vaikka ne piti jakaa kaikkien kesken.
Pidemmän päälle sellainen aiheuttaa oikeutettua ahdistusta ja kiukkua niissä, jotka ovat joustaneet. Suuttumusta voi kuitenkin olla vaikea ilmaista, jos on näennäisesti ollut mukana tekemässä kompromissia. Vahvemman osapuolen voi myös olla vaikeaa ymmärtää joustajan kiukkua, jos on vaikuttanut siltä, että jousto on ollut vapaaehtoista.
Kompromissi on hyvä renki mutta huono isäntä. Siksi on tärkeää saada suunsa auki siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä, että tulee toisen jyräämäksi kompromissin nimissä. Hyväsydämisyys ja empatia eivät ole sama asia kuin tossun alle vapaaehtoisesti jättäytyminen.
Ja sitten on asioita, joiden suhteen en edes kannusta kompromisseihin.
Sellaisia ovat esimerkiksi persoonallisuus, rakkaus ja luovuus.
Koskaan ei kannata haluta mitään ihmissuhdetta niin paljon, että suostuu tinkimään oman persoonallisuutensa syvistä piirteistä. Ihmissuhde - olipa kyse ystävyydestä tai parisuhteesta - perustuu molemminpuoliseen joustoon, mutta pohjalla pitäisi olla vahva varmuus siitä, että kumpikin saa olla juuri sitä mitä on, ja tulla hyväksytyksi sellaisena.
Rakkaudessa ei kannata tyytyä häneen, joka tuntuu toiseksi parhaalta, sillä häntä vertaa aina siihen parhaaseen. Ennemmin kannustan odottamaan häntä, joka menee heittämällä listan kärkeen.
Luovuus ei myöskään tykkää kompromisseista. Kun ajatellaan kaikkein hienoimpia sävellyksiä, maalauksia, kirjoituksia tai veistoksia, on helppo ymmärtää, miksi omalaatuisuus ja joskus jopa omituisuus on luovuudessa vahvuus. Oma kädenjälki katoaa taiteellisissa kompromisseissa.
Uskon, että näissä asioissa piileekin kompromissientekokyvyn ydin. Kun uskaltaa ja saa olla pohjaa myöten oma itsensä, on helppo joustaa muissa asioissa. Kun omaa sielua ei rikota väärällä tavalla, ihminen oppii tekemään hyviä kompromisseja. Silloin ymmärtää, että oma persoona ei katoa mihinkään, vaikkei aina saisikaan tahtoaan periksi.
