Vanhusten yksinäisyyttä moni suree, mutta onneksi on myös heitä, jotka tarttuvat toimeen! Mitä vanhustyön vapaaehtoiset tekevät ja miten se heitä sitoo - tai palkitsee?
Kaikki kotona -lähetyksessä tiistaina 15.9.2015 keskustelemassa olivat Hannu Iskanius HelsinkiMissiosta ja Miia Vähähyyppä Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamoksesta.
Miia Vähähyyppä on ollut kahden vuoden ajan ystävä 83 -vuotiaalle nuorekkaalle naisseniorille.
- Minulla on ihana ja tosi hauska ystävä. Tapaamme kerran viikossa ja tapaamisemme kestää 1-3 tuntiin. Meillä on valtavasti yhteistä, vaikka ikäeroa on yli 55 vuotta. Ystäväni haluaa olla ajan hermolla, ja siksi keskustelemmekin paljon nuorten elämästä.
Miia kertoo että Seniori-Vamos ystävätoimintaan mukaantulo tuntui luontevalta, koska hän on aina tykännyt mummoista ja papoista.
- En osaa enää ajatella tätä pelkkänä vapaaehtoistyönä, meistä on tullut oikeasti ystävät.
Hannu Iskaniuksen ystävänä on viime keväästä saakka ollut yli 90 -vuotias rouva.
- Hänelle liikkuminen on hieman hankalaa, siksi olemme yleensä hänen kotonaan. Koen että tärkeintä näissä tapaamisissamme on läsnäolo. Aina kun kohtaamme täytyy tyhjentää oma mieli, ettei ole itsellä mitään agendaa, vaan on pelkästään keskittyneesti hetkessä läsnä, toista kuunnellen.
Hannu kertoo tapailevansa ystäväänsä säännöllisesti.
- Näemme joka toinen viikko ja jos hänellä on lääkärissä käyntiä tai muuta, olen tarpeen mukaan käytettävissä, jos se vain töiden vuoksi on mahdollista. Myös meidän ystävyytemme on muuttunut todelliseksi ystävyyssuhteeksi. Hän on mielessäni tapaamistemme välissäkin.
Toimittajina Sanna Pirkkalainen ja Paula Jokimies.
