On niitä päiviä, jolloin tuntuu, että nyt en saa mitään järkevää aikaiseksi. Kirjoittavat ihmiset tuntevat sen valkoisen paperin kammona. Luultavasti samanlaisia tuntemuksia kokee suurin osa meistä, ainakin joskus.
Pappi ei keksi surevalle omaiselle kaunista sanottavaa. Autokauppiaalle tulee tunne, että nyt en keksi mitään, miksi tuon rouvan pitäisi juuri tämä auto ostaa.
Mitä jos tällaisia huonoja päiviä tuleekin useampi peräkkäin? Entä jos en enää innostukaan työstäni? Mistä löytäisin kipinän, inspiraation? Miten saisi taas itsensä innostumaan?
Kaikki kotona -lähetyksessä kirjailija-kolumnisti Roope Lipasti ja säveltäjä-tuottaja Maki Kolehmainen pohtivat yhdessä Paula Jokimiehen kanssa mystistä inspiraatiota.
Maki Kolehmainen kertoo, että inspiraatio sanalla on myös kristillinen merkitys. Se tarkoittaa muinaiskreikkalaisessa kielessä Jumalan koskettamaa. Naurahtaen Maki kertoo, että hänellä inspiraation määrä suhteutuu maksamattomien laskupinojen määrään.
Roope Lipastin mielestä inspiraatio on jopa vähän vaarallinen sana.
- Jos kovasti alkaa odottelemaan sitä, niin ei saa koskaan mitään tehdyksi. Inspiraatio on myös kovin virallisen tuntuinen sana. Enemmänkin ajattelen, että minulla on hyvä vire tehdä juttuja: on avoin mieli, olen nukkunut hyvin ja minulla on hyvä tekemisen meininki.
Hittitehtailijaksikin kutsuttu Maki Kolehmainen kertoo, että ei tietoisesti tee hittejä, vaan biisejä, jotka miellyttävät häntä itseäänkin. Maki tunnustaa, että inspiraation hanat hänellä aukaisee usein Eros Ramazzottin musiikki.
Roope Lipasti kertoo kurinalaisesta työrutiinistaan.
-Herään aamulla aika varhain, keitän kahvit ja alan kirjoittaa. Joka päivä sama homma toistuu, eikä tarvitse paljon haaveiluun tuhlata aikaa.
Maki Kolehmainen kertoo rikkovansa työrutiineitaan mielellään.
- Haen flow -tilaa himassa, kalsareillani olohuoneen sohvalla loikoillen. Televisio ja läppäri ovat auki ja kaikki ympärilläni pauhaa lujaa. Sen jälkeen pistän kaikki vermeet kiinni ja keskityn idea-aihioiden sävellykseen. Näitä ideoiden pätkiä työstän studiossa eteenpäin.
Molemmat vieraat, sekä Maki että Roope tunnustavat, että eivät nauti ryhmätyöstä.
Roope kertoo luovuuden lähtökohtana olevan leikillisyyden. Kyse on siitä, että uskaltaa antaa itselle mahdollisuuden leikkiä erilaisilla ajatuksilla.
- Vihaan tiimityötä, koska se tarkoittaa rajoittamista. Siinä koko porukka päättää, mitä leikitään ja miten ajatuksilla saa leikkiä.
- Kun on itsekseen leikkinyt tarpeeksi, pitäisi olla myös itsekuria, että saa leikkinsä koottua biisiksi tai kirjaksi. Jos on pelkästään luova, kannattaa mennä päiväkotiin ja pysyä siellä. Kun saa itsekurin mukaan tekemiseen, siitä myös syntyy tulosta.
Maki Kolehmainen ei myöskään tunnustaudu ryhmätyömieheksi.
- Nykyään on niin muodikasta pitää biisileirejä, jonne menee 30 toinen toistaan kovempaa jätkää, jotka kilvoittelevat, kuka tekee makeimman sävellyksen. Se ei ole meikäläisen foorumi.
